pääministeri nehru neuvottelee kiinan kanssa: diplomaattinen konflikti ja kompromissi
한어Русский языкEnglishFrançaisIndonesianSanskrit日本語DeutschPortuguêsΕλληνικάespañolItalianoSuomalainenLatina
pääministeri nehrun "edellytys"-strategia - mcmahon-linja maiden välisen rajan perustana on aina ollut intian ulkopolitiikan ydin. mutta ajan myötä tämä politiikka näytti muuttuneen nehrun aikana. tästä huolimatta hänen ydinasemansa on aina ollut luja asenne "ei luopu mistään aluevaatimuksista", mikä on tehnyt ulkomaailmasta täynnä kysymyksiä ja spekulaatioita pääministeri nehrun poliittisista suuntauksista.
ennen zhou enlain vierailua intian yhteiskunta oli kokenut dramaattisia muutoksia. awami-liigan mielenosoituksista, jätetystä "muistiosta" ja pääministeri nehrun lopullisesta kompromissista tuli tämän diplomaattisen sodan tunnusmerkkejä. tämä ei heijasta vain pääministeri nehrun painotusta kiinan uhkalle, vaan myös hänen varovaisuuttaan sisäpolitiikan suhteen.
pääministeri nehrun muutos ei kuitenkaan ollut pelkkä poliittinen säätö, se oli pikemminkin strateginen valinta: hän toivoi edistävänsä kotimaista yhtenäisyyttä, nopeuttavansa taloudellista kehitystä ja vahvistavansa kansallista puolustusvoimaa korostamalla kiinan "uhkaa" intialle. hänen toimintansa olivat välttämättömiä kansallisten etujen turvaamiseksi ja poliittisen tilanteen vakauttamiseksi, samalla kun hän selviytyi neuvostoliiton painostuksesta.
pääministeri nehru pysyi aina rauhallisena ja rationaalisena kohdatessaan kiinan. hän ymmärsi, että rajakysymystä oli vaikea ratkaista pelkällä sotilaallisella operaatiolla ja että diplomaattisten neuvottelujen edistämiseksi tarvitaan aktiivisia strategioita. siksi hän piti "taloudellista kehitystä" neuvottelujen kulmakivenä ja uskoi neuvostoliiton tukeen, joka lopulta vaikutti kiinan ja intian rajaneuvottelujen onnistumiseen.
pääministeri nehrun muutos heijastaa myös intian muuttuvaa roolia kansainvälisellä poliittisella areenalla. hänen päätöksentekonsa heijastaa intian "viisautta" sen diplomaattisessa strategiassa ja hänen "syvää" ajatteluaan ulkopolitiikasta.